Aino Perttunen menestyy kehässä ja opiskelee porotohtoriksi

Rovaniemen Reippaan nyrkkeilijä Aino Perttunen kävi neljä vuotta sitten ensimmäisissä harjoituksissa ja pohti hikisen urakan jälkeen, ettei enää koskaan palaa salille.

– En ole ikinä ollut niin väsynyt. En kuitenkaan kehdannut sanoa, etten tule enää, Perttunen muistelee.

Oulussa ylioppilaaksi lukeneesta pelkosenniemeläisestä tuli nyrkkeilijä sattumalta.

– Istuin koulun käytävällä ja luin kirjaa. Lukiokaveri Iita Häikiö keskeytti puuhan ja paljasti, että on valmistautumassa nyrkkeilyn SM-kisoihin. Samalla hän houkutteli minutkin mukaan Oulun Tarmon harjoituksiin.

– Vaikka ensimmäinen kokemus nyrkkeilystä ei ollut mitenkään mieltä ylentävä, aloin pikku hiljaa kiinnostua lajista. Tarkoitus oli kuitenkin harrastaa ainoastaan kuntonyrkkeilyä.

Kilpailemisen nuori nainen aloitti kotiväeltä salassa.

– Aluksi kotona kauhisteltiin, mutta alkujärkytyksen jälkeen naurettiin yhdessä. Minulla on perheen tuki takana. Vanhemmat kannustivat täysillä SM-kisojen katsomossa maaliskuussa Rovaniemellä, kotikehässä pronssia iskenyt Perttunen, 20, toteaa tyytyväisenä.

Nyrkkeilijä opiskelee eläinlääketiedettä Tarton yliopistossa, Virossa.

– Aion jäädä ”porotohtoriksi” tänne kotiseudulle sen jälkeen kun olen valmistunut.

Opiskeluista on takana vasta yksi lukuvuosi, jäljellä on vielä viisi.

Eläimet ovat puolestaan tulleet tutuksi Kemijoen törmällä, Saunavaarassa sijaitsevan kotitalon pihapiirissä. Perttuset ovat valtakunnallisesti tunnettuja hevosalan ammattilaisia, ja suvun omistuksessa on myös poroja.

– Ratsastin ensimmäisen kerran yksivuotiaana, Aino Perttunen naureskelee ja juttelee Åmanni-hevoselleen ranskaksi.

Vieraat kielet ovat aina tarttuneet helposti.

– Yliopiston luennot ovat eestinkielisiä. Kävin kymmenen päivän kielikurssilla ennen opintojen alkua. Viikon jälkeen totesin, että oho – ymmärrän suurimman osan puheesta.

– Oppituntien kuuntelu sujui hyvin, ja nyrkkeilysalilla opin puhumaan eestiä.

Varsinaista kesälomaa Viron nyrkkeilymestari ei ole juuri ehtinyt pitää.
– Oli onnenpotku, että pääsin Pelkosenniemen Siwaan töihin. Saa olla koko kesän kotona, syyskuun alussa Tarttoon palaava Perttunen iloitsee.

Hän on aiemminkin paiskinut ansiotöitä opiskelujen ohessa.

– Olin joululomalla Rovaniemellä ranskankielisenä oppaana. Kävin Rovaniemen Reippaan salilla, ja valmentaja Osmo Pähti katsoi että nyrkkeileminen sujuu hyvin. Olin haaveillut osallistumisesta SM-kilpailuihin, mikä sitten toteutui.

– Nyrkkeilyuran jatkoa en ole sen kummemmin suunnitellut. Kilpailen Eestissä aina kun se on mahdollista, sillä lukukauden aikana ei juuri ole mahdollisuuksia käydä Suomessa, Perttunen tietää.

Sparrivastustajana kaksimetrinen vasuri

Naisnyrkkeilijöillä ei aina ole helppoa löytää harjoitusvastustajia.

– Monesti pitää treenata poikien ja miesten kanssa. Kerran sparraamassa oli kaksimetrinen vasuri, 162-senttinen Aino Perttunen muistelee.

Viron nyrkkeilyväki suorastaan huutaa Perttusta avuksi maan naisnyrkkeilyn kehittämisessä.

– Minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi Eestin mestaruuskilpailuihin, vaikka olen Suomen kansalainen.

– Pyrin osallistumaan kisoihin aina kun se on mahdollista. Joka kerta ei järjesty ottelua, hän harmittelee.

Maaliskuussa nähtiin, että Ainon nyrkeissä on ytyä. 51-kiloisten finaalissa hän iski Arina Koptelkovan keskeytyskuntoon jo toisessa erässä.

Perttunen viihtyy Tartossa erittäin hyvin.

– Tartto on opiskelukaupunki, missä on paljon suomalaisia. Kaupungin keskusta on tosi kaunis, ja kaikki on lähellä. Eläminen on halpaa.

Ensi vuoden SM-kilpailut isketään maaliskuussa Tampereella.

– Niistä en osaa sanoa vielä mitään. Kilpaileminen on mielenkiintoista, mutta sittenkin tärkeämpää on nyrkkeilyn antama hyvänolon tunne, Perttunen korostaa.

Artikkelit on julkaistu Lapin Kansassa 8.8.2013